Kuinka monta sekuntia otsikkokortin pitäisi olla ruudulla?

Kysymys tulee lähes joka ryhmässä jo ensimmäisen otsikkokorttiharjoituksen jälkeen: kuinka kauan kortin pitää olla ruudulla? Odotetaan lukua, ja luku on helppo antaa, mutta pelkkä sekuntimäärä johtaa usein huonoon lopputulokseen. Kortti, joka toimii yhdessä leikkauksessa, on toisessa liian nopea tai tarpeettoman hidas.

Opettajana yritän siksi ensin selvittää, mitä kysyjä oikeastaan tarkoittaa. Joskus huoli on siitä, että teksti ei ehdi mennä perille. Joskus taas kortti tuntuu junnaavan ja katsoja alkaa odottaa seuraavaa kuvaa. Molemmat ovat rytmin ongelmia, eivät pelkän keston.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi, miten vastaan kysymykseen kurssin harjoituksissa. Esimerkit käyttävät keksittyjä nimiä, kuten Iida Lahtinen ja Kalle Vuorinen, jotta voit keskittyä asetteluun ja aikaan.

Hyvä peukalosääntö alkaa lukemisesta. Lue kortin teksti itse ääneen rauhallisesti, ja lisää siihen aika, jonka katsoja tarvitsee huomatakseen kortin ilmestymisen. Ihminen ei lue heti, kun teksti ilmestyy, vaan silmä ensin hakeutuu paikkaan, jossa muutos tapahtui.

Lyhyt otsikko, esimerkiksi kolme sanaa, kestää ruudulla selvästi lyhyemmän ajan kuin kaksirivinen otsikko ja alaotsikko. Jos kortissa on nimi ja titteli, kuten Iida Lahtinen ja tuottaja, katsoja lukee ne yleensä kahdesti: ensin nimen, sitten tittelin.

Lisäaikaa tarvitaan, jos katsoja voi olla kuuntelemassa samaan aikaan puhetta. Silloin lukeminen ja kuuntelu kilpailevat keskenään, eikä teksti saa olla liian pitkä. Harjoituksissa teen tämän näkyväksi: pyydän kurssilaista katsomaan oman korttinsa ilman ääntä ja sitten äänen kanssa.

Mittaa lopuksi aina omalla katseellasi, älä vain laskemalla sanoja. Jos itse ehdit lukea tekstin kerran rauhassa ja vielä vähän yli, kesto on yleensä oikeassa mitassa.

• Lue teksti ääneen ja lisää aikaa katseen löytämiselle
• Kaksirivinen teksti tarvitsee enemmän aikaa kuin yksi rivi
• Kokeile kortti ensin ilman ääntä, sitten äänen kanssa

Kortti ei elä yksin vaan kuvan ja leikkauksen keskellä. Jos edeltävä kuva on rauhallinen maisema, katsoja on valmis hitaampaan kortille. Jos taas leikkaus on nopea ja musiikki rytmikästä, pitkä kortti tuntuu kuin jarrulta.

Siksi sama korttiteksti voi vaatia eri keston kahdessa eri videossa. Harjoituksissa vertaamme kahta versiota samasta kortista: toisessa kortti ilmestyy heti äänen alettua, toisessa vasta puolen sekunnin viiveellä. Pieni viive tuntuu usein luontevammalta, koska katsoja ehtii asettua kuvaan.

Myös tulo- ja poistumisanimaation pituus kuuluu kokonaisaikaan. Jos kortti liukuu sisään kolmanneksen sekunnista ja ulos yhtä pitkään, lukuaikaa jää vähemmän kuin leikkaustaulukon numero antaa ymmärtää. Mittaa siis aina se aika, jona teksti on täysin näkyvissä ja paikallaan.

Johdonmukaisuus auttaa. Kun samassa videossa olevat kortit käyttävät samaa animaatiota ja samaa rytmiä, katsoja oppii odottamaan niitä eikä menetä keskittymistään.

• Mittaa aika, jona teksti on paikallaan ja täysin näkyvissä
• Anna kortin tulla hieman kuvan jälkeen, ei samalla hetkellä
• Käytä samaa animaatiota kaikissa saman videon korteissa

Liian lyhyt kortti jää helposti katsojalta huomaamatta. Se vilahtaa, ja katsoja jää miettimään, mitä siinä luki. Pahimmillaan hän jää lukemaan, kun kuva on jo vaihtunut, ja menettää seuraavan lauseen puheesta.

Tämä on yleistä erityisesti silloin, kun tekijä tuntee tekstin jo ulkoa. Tekijä lukee kortin yhdellä silmäyksellä, koska tietää, mitä siinä lukee. Katsoja näkee sen ensimmäistä kertaa.

Oikea testi on siksi uusi katsoja. Pyydä kollegaa, joka ei ole nähnyt korttia, katsomaan videota kerran ja kertomaan, mitä kortissa luki. Jos hän ei muista, kortti on todennäköisesti liian nopea tai liian täynnä tekstiä.

Kurssilla teemme tämän pareittain. Yksi näyttää, toinen kertoo muistamansa. Tulos on usein yllättävä: teksti, jota tekijä piti selvänä, ei ollutkaan mennyt perille.

Liian pitkä kortti on harvinaisempi ongelma, mutta se on yhtä todellinen. Kun teksti on ollut luettavissa jo aikaa sitten, katsoja alkaa tuntea, että mitään ei tapahdu. Huomio siirtyy muualle, ja kortin jälkeen on vaikea palata sisältöön.

Syy on usein varovaisuus: kortti halutaan pitää varmasti ruudulla riittävän kauan. Silloin lisätään pari sekuntia varmuuden vuoksi, mutta kokonaisuus kärsii. Parempi keino on lyhentää tekstiä, jolloin kestokin voi lyhentyä.

Jos otsikko vaatii paljon aikaa, kysy, voiko sen jakaa kahteen korttiin tai tiivistää. Usein ensimmäinen versio sisältää sanoja, jotka eivät kanna merkitystä.

Muista myös, että katsoja voi palata. Verkkovideossa hän voi kelata taaksepäin, jos jäi jotain huomaamatta. Se ei kuitenkaan ole tekosyy huolimattomuuteen, mutta se vähentää tarvetta pitää korttia varmuuden vuoksi liian pitkään.

• Tiivistä teksti ennen kuin pidennät kestoa
• Jaa pitkä otsikko tarvittaessa kahteen korttiin
• Älä lisää aikaa varmuuden vuoksi

Käytännössä toimin näin. Ensin kirjoitan kortin tekstin lyhyimpään muotoon, jossa merkitys säilyy. Sitten luen sen ääneen ja otan ajan, lisään katseen löytämiseen kuuluvan hetken ja animaatioiden pituuden. Tästä syntyy ensimmäinen arvio.

Toiseksi katson kortin leikkauksessa sen ympäröivien kuvien kanssa ja säädän tarvittaessa. Rauhallinen kohta sietää pidemmän kortin, nopea kohta vaatii tiiviimmän.

Kolmanneksi testaan kortin pienellä näytöllä, koska teksti on siellä usein hitaampi lukea. Puhelimen kokoisella ruudulla silmä tarvitsee hieman enemmän aikaa löytääkseen rivin alun.

Neljänneksi näytän sen jollekulle, joka ei tunne sisältöä. Tämän jälkeen kesto on yleensä oikeassa mitassa, ja jäljellä on vain pieniä korjauksia, kuten puolen sekunnin lisäys tai lyhennys.

• Tiivistä, lue ääneen ja mittaa
• Katso kortti oikeassa leikkauksessa
• Testaa pienellä näytöllä
• Anna uuden katsojan arvioida