Näin rakennat alalaitatekstin, jossa nimi ja titteli erottuvat ruudulla

Alalaitateksti näkyy ruudulla yleensä vain muutaman sekunnin, joten sen ensimmäinen tehtävä on kertoa, kuka puhuu. Kun aloitat suunnittelun, kirjoita ensin ylös vain kaksi asiaa: nimi ja titteli. Kaikki muu, kuten paikkakunta, organisaation nimi tai puhelinnumero, kuuluu muualle. Katsoja lukee kaksi lyhyttä riviä luotettavasti, mutta kolmas rivi jää usein huomaamatta.

Harjoitusesimerkkinä käytän keksittyä haastateltavaa nimeltä Pirkko Salminen, jonka titteli on kasvitieteilijä. Nimi on lyhyt ja titteli kahdeksan merkkiä pidempi. Jo tässä näkee, miten rivien pituus ohjaa taittoa: jos titteli on selvästi nimeä pidempi, sen kirjasinkoko pienenee, jotta laatikko pysyy tiiviinä.

Älä suunnittele grafiikkaa tyhjää ruutua vasten. Avaa jokin oikea kuvakaappaus, jossa puhuja on keskellä kuvaa, ja rakenna teksti sen päälle. Silloin huomaat heti, osuuko grafiikka kasvojen, käsien tai muun tärkeän kuvasisällön päälle.

• Kaksi riviä riittää: nimi ja titteli
• Kirjoita tittelit lyhyesti ja yhdenmukaisesti
• Suunnittele oikean kuvakaappauksen päälle

Nimen tulee erottua tittelistä kokonaan eri tavalla kuin vain hieman. Yleinen ratkaisu on tehdä nimestä noin kolmanneksen suurempi ja paksumpi kuin titteli. Näin silmä löytää ensin nimen ja siirtyy sitten tittelin luo ilman, että rivit kilpailevat huomiosta.

Kirjasinvalinnassa kannattaa pysyä yksinkertaisena. Selkeä päätteetön kirjasin, jossa on useampi paksuus, riittää hyvin. Vältä koristeellisia tai kapeita fontteja, sillä ne hajoavat pienessä koossa ja liikkuvassa kuvassa. Valitse nimelle esimerkiksi puolilihava ja tittelille normaali paksuus.

Rivivälin tulee olla riittävän tiivis, jotta rivit tuntuvat yhteen kuuluvilta, mutta ei niin tiivis, että kirjainten ylä- ja alaosat osuvat toisiinsa. Kokeile riviväliä, joka on noin 1,1–1,2 kertaa kirjasinkoko, ja katso tulosta liikkuvasta kuvasta eikä vain pysäytetystä ruudusta.

• Nimi suurempana ja paksumpana kuin titteli
• Päätteetön kirjasin, jossa on selkeät paksuudet
• Riviväli noin 1,1–1,2 kertaa kirjasinkoko

Valkoinen teksti suoraan kuvan päällä toimii vain, jos kuva on tasaisen tumma. Todellisuudessa tausta vaihtelee, ja siksi alalaitatekstin alle tarvitaan yleensä tasainen palkki tai pehmeä tumma varjo. Palkin ei tarvitse olla täysin peittävä: noin 70–80 prosentin peittävyys säilyttää kuvan tunnun ja takaa silti luettavuuden.

Testaa kontrastia ottamalla kuvakaappaus kolmesta eri kohdasta videota: valoisasta, tummasta ja kirjavasta. Jos teksti on kaikissa kolmessa luettavissa ilman ponnistelua, rakenne kestää. Jos jossain kohdassa joudut siristämään silmiä, tummenna taustaa tai vaihda tekstin väriä.

Värien kanssa kannattaa olla hillitty. Yksi korostusväri esimerkiksi nimen vieressä olevaan ohueen viivaan riittää. Liian monta väriä tekee grafiikasta levottoman, ja katsoja lukee viestin sijasta koristeita.

• Tasainen palkki tai pehmeä varjo tekstin alle
• Tarkista kontrasti valoisasta, tummasta ja kirjavasta kohdasta
• Yksi korostusväri riittää

Kaikki televisiossa ja videopalveluissa ei näy ruudun reunoihin asti. Siksi alalaitateksti sijoitetaan turva-alueen sisään, noin viiden–kymmenen prosentin etäisyydelle reunasta. Monet editointiohjelmat näyttävät turva-alueen apuviivoina, ja niitä kannattaa pitää päällä koko suunnittelun ajan.

Perinteinen paikka on vasen alakulma, koska siellä teksti kulkee lukusuunnassa ja jättää kuvan keskiosan vapaaksi. Jos puhuja katsoo kuvassa vasemmalle tai istuu kuvan vasemmassa reunassa, siirrä grafiikka oikealle. Tärkeintä on, ettei teksti peitä kasvoja, silmiä eikä puhuvaa suuta.

Pidä myös sijainti samana koko tuotannossa. Kun katsoja oppii, että nimi ilmestyy aina samaan paikkaan, hän löytää sen nopeammin eikä joudu etsimään. Poikkeus sallitaan vain silloin, kun kuvasommittelu sitä oikeasti vaatii.

• Pysy turva-alueen sisällä, 5–10 prosenttia reunasta
• Älä peitä kasvoja tai suuta
• Käytä samaa sijaintia koko tuotannossa

Hyvä nyrkkisääntö on, että alalaitateksti pysyy ruudulla vähintään niin kauan, että lukija ehtii lukea sen kahdesti. Lyhyt kaksirivinen teksti tarvitsee tyypillisesti neljästä kuuteen sekuntia. Jos tekstissä on pitkä titteli, lisää aikaa sen mukaan.

Sisääntulon ja poistumisen animaatiot pidetään lyhyinä ja yksinkertaisina. Lyhyt häivytys tai pieni liukuminen sivusta riittää. Pomppivat tai pyörivät efektit vievät huomion pois sisällöstä ja väsyttävät toistuessaan.

Kun grafiikka on valmis, katso se kokonaisuudessaan ilman ääntä ja kysy itseltäsi, tietääkö katsoja tästä, kuka puhuu. Jos vastaus on kyllä kolmen sekunnin sisällä, alalaitateksti toimii. Näin tarkistat myös sen, ettei teksti ole liian pieni tai liian hidas.

• Näkyvissä 4–6 sekuntia kaksirivisenä
• Lyhyt häivytys riittää animaatioksi
• Katso valmis grafiikka ilman ääntä

Ennen kuin viet videon, käy grafiikat läpi vielä kerran kirjallisen listan avulla. Tarkista nimen kirjoitusasu, tittelin isot ja pienet kirjaimet sekä se, että sama henkilö on kirjoitettu samalla tavalla joka kerta. Pienikin vaihtelu, kuten välilyönti tai tittelin muoto, näkyy ammattimaisuudessa.

Katso grafiikka vielä puhelimen kokoisella näytöllä. Jos nimi ei erotu siellä, kasvata kirjasinkokoa tai vahvista kontrastia. Tämä vaihe löytää usein ongelmat, jotka suurella näytöllä jäävät huomaamatta.

Kirjoita itsellesi pieni tyyliopas: kirjasin, koot, värit ja sijainti yhdelle sivulle. Seuraavassa tuotannossa säästät aikaa, ja grafiikat näyttävät yhteneviltä. Tämä on yksinkertaisin tapa tehdä johdonmukaista jälkeä.

• Nimien ja tittelien kirjoitusasu samana joka kerta
• Testaa puhelimen kokoisella näytöllä
• Kirjaa tyyli yhdelle sivulle muistiin