Oikoluku ennen julkaisua: kaksi tapaa tarkistaa grafiikka ja kumpi kannattaa

Kun grafiikka on valmis ja ruudulla näyttää hyvältä, on houkuttelevaa vain vilkaista sitä vielä kerran ja viedä se eteenpäin. Tämä on ensimmäinen vaihtoehto: yksi lukukerta, jossa katsot kokonaisuuden ja korjaat sen, mikä silmään osuu. Toinen vaihtoehto on vaiheittainen tarkistuslista, jossa käyt läpi kirjoitusasun, nimet, tittelit ja tyylin johdonmukaisuuden erikseen, yksi asia kerrallaan.

Opetan kurssin laadunvarmistusosuudet, ja olen nähnyt molempia tapoja käytettävän harjoitustöissä. Molemmilla on paikkansa, mutta ne tuottavat eri tuloksen. Yksi lukukerta on nopea ja sopii omaan muistiinpanoon tai raakaversioon. Lista vie enemmän aikaa, mutta se tuo esiin virheet, joita silmä ei yhdellä kertaa huomaa.

Tässä kirjoituksessa vertaan tapoja käytännön kautta ja päädyn suositukseen. Esimerkkinimet ovat harjoituksista, eivät oikeista henkilöistä.

• Yksi lukukerta: nopea, mutta riippuu lukijan tarkkuudesta sillä hetkellä
• Tarkistuslista: hitaampi, mutta toistettava ja helppo opettaa

Yhden lukukerran etu on tahti. Kun grafiikoita syntyy useita samassa työssä, jokaiselle ei ole aikaa kymmenen minuutin tarkistukseen. Silmäys paljastaa ilmeiset asiat: väärin kirjoitetun sanan, rivin joka katkeaa oudosti tai tekstin joka osuu liian lähelle reunaa.

Heikkous on se, että aivot lukevat sen, minkä odottavat näkevänsä. Jos olet itse kirjoittanut nimen Satu Lehtimäki, huomaat harvoin, että toisessa kortissa lukee Satu Lehtimäen. Tämä on tyypillinen harjoitustöissä toistuva virhe, ja se jää yhdellä lukukerralla huomaamatta lähes aina.

Toinen ongelma on järjestys. Kun katsot kaikkea yhtä aikaa, huomio hakeutuu helpoimpaan: kirjoitusvirheisiin. Pienet ristiriidat, kuten yhdessä kortissa pienellä ja toisessa isolla kirjoitettu titteli, jäävät huomaamatta, koska ne eivät yksittäin näytä virheiltä.

Kurssilla käytettävä lista jakautuu kolmeen osaan. Ensin kirjoitusasu: sanat, välimerkit ja isot kirjaimet. Sitten nimet ja tittelit: onko kunkin henkilön nimi kirjoitettu samalla tavalla joka kortissa ja vastaako titteli sovittua muotoa. Lopuksi tyylin johdonmukaisuus: kirjasin, koko, rivinvaihdot ja sijoittelu ovat samat kaikissa vastaavissa korteissa.

Jokainen osa luetaan erikseen, ja suosittelen lukemaan nimet ja tittelit omalla kierroksellaan, vaikka se tuntuu hitaalta. Kun katse on vain yhdessä asiassa, ristiriidat nousevat esiin lähes itsestään. Käytännössä koko lista vie harjoitustöissä viidestä kymmeneen minuuttiin grafiikkaa kohden.

Hyödyllinen tapa on lukea teksti myös taaksepäin, rivi kerrallaan alhaalta ylös. Silloin sisältö ei vie huomiota ja kirjoitusasu erottuu sanoina. Tämä tuntuu aluksi oudolta, mutta siihen tottuu nopeasti.

• Kierros 1: kirjoitusasu ja välimerkit
• Kierros 2: nimet ja tittelit
• Kierros 3: kirjasin, koko ja sijoittelu

Vertailun selkein ero näkyy johdonmukaisuudessa. Yksittäinen kortti voi olla virheetön, vaikka sarja kokonaisuutena horjuu. Lista pakottaa vertaamaan kortteja keskenään: onko alalaitateksti toisessa jaksossa sama kuin ensimmäisessä, ovatko tittelit samalla rivillä ja samassa koossa.

Toinen ero on luettavuus ruudulla. Oikoluku ei ole vain kirjainten tarkistamista, vaan myös sen varmistamista, että teksti on luettavissa myös pienellä näytöllä. Lisään listaan aina viimeiseksi kohdaksi katsomisen puhelimen kokoisella ruudulla, koska siellä tulevat esiin liian pieni koko ja heikko kontrasti.

Kolmas ero on perusteltavuus. Kun työ tehdään tilaajalle, lista on myös osoitus siitä, mitä on tarkistettu. Sen voi liittää mukaan ja tilaaja näkee, että nimet on käyty läpi erikseen eikä vain silmäilty.

En väitä, että lista kuuluu joka tilanteeseen. Jos teet yhden lyhyen alalaitatekstin omaan harjoitukseen, jota kukaan muu ei tule näkemään, yhden lukukerran silmäys on kohtuullinen. Sama pätee raakaversioon, joka käy vielä kommentoitavana ennen lopullista julkaisua.

Raja kulkee kohdassa, jossa grafiikka lähtee jonkun toisen nähtäväksi tai sisältää jonkun nimen. Nimi on se kohta, jossa virhe tuntuu pahimmalta, sekä tekijälle että henkilölle, jonka nimi on väärin. Tässä kohtaa en tingi listasta.

Syksyllä, kun uusia töitä ja uusia opiskelijoita tulee tasaisesti, huomaan saman kaavan: ne, jotka aloittavat listalla, tekevät vähemmän korjauskierroksia myöhemmin. Hitaampi alku tuo nopeamman lopun.

Suositukseni on selvä: käytä tarkistuslistaa aina, kun grafiikka menee muiden nähtäväksi, ja pidä yhden lukukerran silmäys vain luonnoksille. Lista ei ole raskas, kun sen jakaa kolmeen lyhyeen kierrokseen, ja se muuttuu rutiiniksi parissa viikossa.

Aloita tekemällä omaan käyttöösi lyhyt versio: nimet, tittelit, kirjoitusasu ja yksi katsominen pienellä näytöllä. Kasvata listaa vasta, kun huomaat toistuvia virheitä, joihin se ei vielä vastaa. Hyvä lista on sellainen, jota oikeasti käytät.

Kurssilla käymme listan läpi harjoitustöiden kautta ja rakennamme sen yhdessä sinun töihisi sopivaksi. Tärkeintä on, että tarkistus tehdään samassa järjestyksessä joka kerta, jolloin virheiden etsiminen ei riipu mielialasta tai kiireestä.