Puhujatekstitykset syksyn pimeneviin iltoihin: kirjasin, rivi ja kontrasti

Lokakuussa katsotaan videoita eri tavalla kuin kesällä. Illat pimenevät, bussissa ja junassa ruutua selataan hämärässä, ja moni katsoo kotona sohvalla puhelin kädessä valot himmennettyinä. Sama puhujatekstitys, joka toimi kirkkaassa toimistossa, voi tuntua yhtäkkiä liian kirkkaalta tai liian ohuelta.

Tästä syystä suosittelen käymään kauden alussa läpi omat vakiotekstitykset. Kyse ei ole uudesta suunnittelusta vaan tarkistuksesta: onko kirjasin edelleen selkeä, mahtuuko teksti riville ja erottuuko se kuvasta myös tummissa kohtauksissa.

Kurssilla puhujatekstitysten harjoittelu on kolmas moduuli, ja syksy on hyvä hetki palata siihen, vaikka olisit jo käynyt sen läpi. Pimeän vuodenajan katsojat lukevat tekstiä väsyneempinä, joten jokainen turha kikkailu kostautuu nopeammin.

• Katso tekstitys sekä kirkkaassa että himmennetyssä huoneessa
• Tarkista vakiotyylit ennen uutta kuvausjaksoa

Puhujatekstissä kirjasimen tehtävä on olla huomaamaton. Valitse perusrakenteinen, tasapaksu leikkaus, jossa merkit erottuvat toisistaan selvästi. Erityisesti pieni l, iso i ja numero yksi ovat monissa kirjasimissa liian samannäköisiä, ja nimissä se aiheuttaa lukuvirheitä.

Vältä ohuita leikkauksia. Hiuspeitteinen viiva katoaa pienellä näytöllä ja pakkautuu videopakkauksessa epätarkaksi. Puolilihava tai normaali paksuus kestää parhaiten, ja ääkköset ä ja ö on syytä katsoa erikseen, koska pisteet jäävät helposti liian pieniksi.

Käytä yhtä kirjasinperhettä koko videossa. Jos alalaitateksti ja puhujateksti ovat eri kirjasimilla, katsoja huomaa eron, vaikka ei osaisi sanoa miksi. Johdonmukaisuus on yksi kurssin periaatteista, ja se alkaa juuri tästä valinnasta.

• Valitse kirjasin, jossa l, I ja 1 erottuvat
• Testaa ä ja ö pienessä koossa

Hyvä puhujateksti pysyy yleensä enintään kahdessa rivissä, ja rivit ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Liian pitkä rivi pakottaa silmän liikkumaan laidasta laitaan, ja katsoja ehtii menettää kuvan. Kolmen rivin teksti peittää liikaa kuva-alaa eikä ehdi tulla luetuksi.

Jaa rivi ajatuksen mukaan, älä pelkän merkkimäärän. Älä jätä yksittäistä pientä sanaa rivin loppuun tai alkuun, ja pidä nimi, titteli ja lukusanat yhdessä. Jos puhuja sanoo pitkän lauseen, jaa se kahteen peräkkäiseen tekstiin mieluummin kuin ahdat kaiken yhteen.

Kesto kuuluu samaan harkintaan. Teksti pitää voida lukea rauhallisesti ääneen kerran ennen kuin se vaihtuu. Syksyn hämärässä katsoja lukee hitaammin, joten anna hieman enemmän aikaa kuin kesän kirkkaissa kuvissa antaisit.

• Enintään kaksi riviä, rivit suunnilleen yhtä pitkät
• Jaa rivi merkityksen mukaan, ei pelkän pituuden

Kontrasti on syksyn suurin yksittäinen kysymys. Tummat kohtaukset, sadepäivän harmaa ja iltavalo tekevät taustasta arvaamattoman. Valkoinen teksti ilman taustaa voi hukkua vaaleisiin pintoihin, ja tummennettu taustalaatikko taas voi tuntua raskaalta, jos se on liian tiivis.

Kokeile kevyttä, puoliläpinäkyvää taustaa tekstin alla tai hienovaraista varjoa. Tarkista tulos eri kohdissa videota, ei vain yhdessä still-kuvassa. Hyvä testi on pienentää kuva puhelimen kokoiseksi ja katsoa sitä kädenmitan päästä: jos joudut siristämään, kontrasti ei riitä.

Älä luota pelkkään väriin. Sävyero kahden värin välillä voi näyttää hyvältä kalibroidulla näytöllä mutta kadota halvalla puhelimella. Valitse selkeä vaalea ja tumma pari ja pidä se samana kaikissa tekstityksissä, niin katsojan silmä tottuu.

• Puoliläpinäkyvä tausta tasaa vaihtelevat kuvat
• Testaa pienennetty kuva käsivarren mitan päästä

Puhujateksti kuuluu kuvan alaosaan, mutta ei aivan reunaan. Pidä se turva-alueen sisällä, sillä osa alustoista ja laitteista rajaa kuvan reunoja, ja syksyn mobiilikatselussa oma käyttöliittymä peittää usein juuri alareunaa. Jätä siis tilaa ainakin hieman enemmän kuin ensi silmäyksellä tuntuu tarpeelliselta.

Huolehdi myös, ettei teksti peitä puhujan kasvoja tai suuta. Jos kuvassa on jo alalaiteteksti, siirrä puhujateksti kauemmas tai pidä ne eri aikaan ruudulla. Kaksi grafiikkaa päällekkäin kilpailee huomiosta, ja kumpikaan ei tule luetuksi kunnolla.

Tämän moduulin harjoituksissa käytät keksittyjä esimerkkinimiä ja testaat sijoittelua eri kuvasuhteilla. Sama työtapa kannattaa pitää arjessakin: tee sijoitteluun oma tarkistuskierros ennen viennin aloittamista, ei vasta julkaisun jälkeen.

• Pidä teksti turva-alueen sisällä, alareunaan jää väljyyttä
• Älä peitä kasvoja äläkä aseta tekstiä toisen grafiikan päälle

Kokoa muutama jo julkaistu video ja katso ne uudestaan puhelimella pimeässä huoneessa. Kirjaa ylös, missä kohdissa jouduit lukemaan kahdesti tai missä teksti hukkui taustaan. Tämä yksinkertainen kierros paljastaa useimmat ongelmat ilman uutta suunnittelutyötä.

Korjaa ensin yhteiset tyylit: kirjasinkoko, taustan läpinäkyvyys ja rivin enimmäispituus. Kun perustyyli on kunnossa, yksittäiset videot tarvitsevat vain pientä hienosäätöä. Näin työ ei paisu, ja tekstitykset pysyvät yhdenmukaisina myös silloin, kun tekijöitä on useampi.

Lopuksi lue kaikki nimet ja tittelit vielä kerran oikolukulistan kanssa. Kirjoitusvirhe puhujan nimessä on luettavuusvirheen veroinen: se katkaisee katsojan luottamuksen juuri siinä hetkessä, kun hän yrittää ymmärtää, kuka puhuu.

• Katso omat videot puhelimella himmeässä valossa
• Korjaa yhteiset tyylit ensin, yksittäiset videot sen jälkeen