Tekstityksen rivit kuntoon: Sannan haastattelusarjan tapaus

Sanna otti meihin yhteyttä loppusyksyn harmaina viikkoina. Hän tekee harrastuksenaan paikallisia haastatteluvideoita ja oli saanut palautetta, että puhujatekstit olivat vaikeita lukea. Hän lähetti viiden minuutin pätkän, jossa haastateltava kertoi puutarhaseuran talvikauden töistä.

Katsoimme pätkän ensin ilman ääntä, koska teksti kertoo silloin eniten omasta luettavuudestaan. Rivit olivat pitkiä, lähes ruudun levyisiä, ja ne vaihtuivat nopeasti. Teksti oli ohutta, vaaleaa ja istui suoraan kirkkaan taustan päällä. Sannan oma arvio oli, että kuva oli kaunis, mutta tekstiä ei oikein ehtinyt lukea.

Sovimme, että käymme läpi yhden asian kerrallaan eikä koko grafiikkaa tehdä uusiksi. Tämä on tavallinen tapa edetä puhujatekstityksissä: kun muutat kolme asiaa yhtä aikaa, et enää tiedä, mikä niistä auttoi. Sanna piti muistiinpanot jokaisesta muutoksesta ja vertasi tuloksia keskenään.

Tapauksessa esiintyvä nimi on etunimi, jonka Sanna on antanut käyttää. Haastateltava ja seura ovat tässä kuvauksessa vain taustaa, eikä niistä ole tarpeen kertoa enempää.

• Katso ensin ilman ääntä
• Muuta yksi asia kerrallaan
• Kirjaa jokainen muutos ylös

Aloitimme rivinpituudesta, koska se vaikutti eniten. Sannan rivit olivat noin viidenkymmenen merkin mittaisia ja kolmen rivin lohkoja. Lyhensimme ne kahden rivin lohkoiksi, joissa kummassakin on korkeintaan runsaat kolmekymmentä merkkiä. Lause jaettiin kohtaan, jossa puhuja luonnollisesti pitää tauon.

Jako ei ole sattumaa. Katsoja lukee rivin silmäilemällä, ja liian pitkä rivi pakottaa silmän liikkumaan niin pitkälle, että alku ehtii unohtua. Lyhyempi rivi mahtuu yhteen katseeseen, ja silmä jää lepäämään ruudun keskialueelle eikä juokse reunasta reunaan.

Sanna huomasi heti toisen vaikutuksen: kun rivejä oli vähemmän, ne eivät enää peittäneet haastateltavan kasvoja. Tekstilohko laski alemmas ja jätti kuva-alan vapaaksi. Palaamme sijoitteluun toisessa kirjoituksessa, mutta tässä yhteydessä se tuli kaupan päälle.

Kesto säädettiin samalla. Kahden rivin lohko pysyy ruudulla kuudesta kahdeksaan sekuntia, riippuen merkkimäärästä ja puheen tahdista. Sanna testasi aikaa lukemalla tekstin ääneen omaan tahtiinsa.

• Enintään kaksi riviä lohkossa
• Katko puheen luontaiseen taukoon
• Lukuaika testataan ääneen lukemalla

Seuraavaksi katsoimme kirjasinta. Sannan käyttämä hento, koristeellinen kirjasin näytti hyvältä otsikossa mutta hajosi pieneksi lasketussa tekstissä. Vaihdoimme sen selkeään, tasapaksuun päätteettömään kirjasimeen, jonka kirjaimet erottuvat toisistaan myös nopeasti vilkaistuna.

Paksuudeksi valittiin normaalia hieman vahvempi leikkaus. Liian ohut viiva katoaa videopakkauksessa, ja liian lihava täyttää kirjainten sisätilat. Etsimme kohtaa, jossa a, e ja s pysyvät avoimina. Tämän tarkistaa parhaiten tulostamalla tai katsomalla ruutukaappausta pienenä.

Sanna kysyi, pitäisikö hänen käyttää samaa kirjasinta kaikessa. Vastasin, että johdonmukaisuus on tärkeämpää kuin tietty valinta: kun puhujatekstit, nimikyltit ja otsikkokortit puhuvat samaa kieltä, katsoja ei joudu totuttelemaan uuteen joka kohdassa. Hän päätti pitää yhden perhe-kirjasimen ja vaihtaa vain paksuutta.

Kirjasimen koko määriteltiin suhteessa kuvan korkeuteen, ei pikseleinä. Näin sama asetus toimii, vaikka vienti vaihtuisi toiseen resoluutioon.

• Tasapaksu, avoin päätteetön kirjasin
• Paksuus hieman normaalia vahvempi
• Koko suhteessa kuvan korkeuteen

Kolmas askel oli kontrasti. Sannan valkoinen teksti seisoi kirkkaan taivaan edessä, ja osassa kuvaa se katosi kokonaan. Kuvan sävyjä ei voinut muuttaa, joten rakensimme tekstille oman alustan: puoliksi läpinäkyvän tumman laatan, joka on hieman tekstilohkoa leveämpi.

Laatan peittävyys haettiin kokeilemalla. Liian läpikuultava alusta ei auta, ja liian umpinainen näyttää raskaalta laatikolta kuvan päällä. Päädyimme sävyyn, jossa tausta näkyy vielä vaimeasti mutta teksti pysyy selvästi luettavana vaihtelevissa kohtauksissa.

Tarkistimme kontrastin myös harmaasävyisenä. Jos teksti erottuu mustavalkoisessa versiossa, se erottuu useimmille katsojille, myös niille, joilla värinäkö poikkeaa tavallisesta. Sanna piti tästä temppusta, koska se ei vaatinut mitään erikoisohjelmaa, vain kuvan väritilan vaihtamisen hetkeksi.

Reunaviivaa tai varjoa emme lisänneet. Ne näyttävät usein epäsiisteiltä, ja kun alusta hoitaa asian, ne ovat turhia.

• Tumma, puoliksi läpinäkyvä alusta tekstille
• Peittävyys valitaan kokeilemalla
• Tarkista kontrasti myös harmaasävyisenä

Kun kolme muutosta oli tehty, vein Sannan työn pienelle näytölle. Katsoimme videon puhelimella käsivarren mitan päästä. Teksti oli nyt luettavissa, mutta yksi asia vielä häiritsi: haastateltavan nimi sanan keskellä rivin lopussa katkesi hankalasti.

Korjasimme katkaisun siten, että nimi pysyy aina samalla rivillä. Pienellä näytöllä jokainen epäsiisti rivinvaihto korostuu, ja nimen hajoaminen kahdelle riville tekee siitä helposti väärin luettavan. Sama koskee lukuja ja yksiköitä.

Antti kävi lopuksi tekstit läpi oikolukulistan mukaan. Hän löysi kaksi kohtaa, joissa seuran nimi oli kirjoitettu eri tavoin, ja yhden ylimääräisen välilyönnin ennen pilkkua. Pienet asiat, mutta juuri ne kertovat katsojalle, onko tekijä ollut huolellinen.

Sannan vastaus loppupalautteessa oli yksinkertainen: video tuntui rauhallisemmalta katsoa. Tekstiä ei enää tarvinnut metsästää, ja katsoja pysyi mukana haastattelussa.

• Katso puhelimella käsivarren mitan päästä
• Nimi ja luvut samalle riville
• Oikoluku erillisellä listalla

Sannan tapaus ei ollut poikkeuksellinen, ja siksi se sopii esimerkiksi. Puhujatekstityksen ongelmat ovat harvoin suuria: ne ovat pieniä päätöksiä, jotka kasautuvat. Kun käy ne läpi järjestyksessä, jokaisen vaikutuksen näkee selvästi.

Järjestys oli tässä tapauksessa tärkeä. Rivin pituus ensin, koska se ratkaisee, kuinka paljon tilaa teksti vie. Sitten kirjasin ja paksuus, sitten kontrasti ja lopuksi pienen näytön koe. Jos aloittaa väristä, jää helposti huomaamatta, että ongelma oli koko ajan rivissä.

Suosittelen, että pidät omista projekteistasi muistiinpanot samaan tapaan kuin Sanna. Kirjaa, mitä muutit, miksi ja miltä tulos näytti puhelimella. Muutaman projektin jälkeen huomaat omat toistuvat virheesi ja osaat välttää ne jo suunnitteluvaiheessa.